Haikailen taas elämää.
Viimisimmän tekstin luettua tajusin, että se kesä mistä puhuin, on ohi.
Jossainpäin suomea sataa lunta ! niin, ja nyt on silti vielä muutama päivä elokuuta jäljellä.
Mutta oli kyllä kiva kesä, parasta helsinki ja vapaus, kumpa se vaan ois jatkunu pitempään.
Vielä 5 viikkoa työharjottelussa Posarissa, sitten pääsee koululle omiensa pariin. Sitten ku tuun takas tänne niin on joulu, katoin just kalenterista. Joulu. Sekihän oli ihan just, siitäki on jo vuosi?!
Mitä jos vuodet menee vaan haikaillessa ohi. Vaikka mitä muka haikailen? Mulla on ollu ihan hyvä vuosi, tavannu uusia mielenkiintosia ihmisiä, oppinu uusia juttuja, itkenykki välillä ikävää mutta niinhän sen kuuluukin olla.

Kohta kaikki kaveritkin on täysi-ikäisiä ja sitten ne kirjottaa tai valmistuu ja lähtee pois. En voi edes kuvitella enkä kyllä haluakkaan, vielä.
Eilen mietin että millaistahan on omat synttärit vieraalla paikkakunnalla vieraiden ihmisten kanssa. Tässä kuitenkin ollaan jo 10 vuotta vietetty synttäreitä samalla kaveriporukalla, tai perheen kanssa. Nooh, ehkä tulen kotiin maaliskuun 25.pv joka vuosi vaikka oisin missä!

Joku eläin puras äsken ku olin tekemässä elämäni ensimmäistä voikukkaseppelettä. Siitä tuli ihan hyvä vaikka kiinnityssysteemi ei olekaan aivan pitävä. Annan sen äidille sitten ku se tulee kotiin. Ne on ostamassa uutta vuodesohtaa enkä ymmärrä mikä entisessä on vikana.

Rakastan auringon tuoksua. Tai ihon tuoksua auringon jälkeen. Ehkä auringolla on oikeasti oma tuoksu, mutta se sekottuu ilmaan ja sitten kun se osuu iholle niin sitten se saa tahtonsa läpi ja alkaa tuoksumaan iholla. Vähän niinku loisena elää toisten iholla.

Vapauttavaa olla kotona ja ilman meikkiä ja takapihalla lukemassa ja auringossa. Kolmas päivä menossa jo, huomenna mennään rovaniemelle. Liikaa rakkoja ja juttuja jaloissa nii ei tiiä mitä kenkiä voi enää käyttää. Muutamaan viikkoon ei oo tarvinnu ees sukkia jaloissa pitää, aika kesästä. Eilen oli pakko kun ei sandaaleissa voi käveleen lähteä, kuntoilumielessä siis.

Nyt meen jenniinalle enkä aio tehä yhtään mitään ulkonäköni eteen, isken pipon päähän nii kaikki on ok.
Koska nyt on KESÄ.

Ahistavan valkonen tyhjä paperi joka pitäis täyttää jollain. Ei se aina ahista, mutta joskus. Samoin ku ois tyhjä kangas. Se ei kyllä useinkaan ahdista, koska ei voi maalata sillon kun ei haluta. Miks siis kirjotan. öö.

Mulla pelottaa pikkusen. Tai silleen, unelmoin liikaa ja suunnittelen kaikkea. Nyt oon suunnitellu jo hmm, viiden vuoden päähän. Ens syksynä työharjotteluun ja koulu loppuun, sen jälkeen jonnekki muualle opiskeleen ja petyn, jos löydän itseni Torniosta. Eli jonnekkin muualle. Senjälkeen johonki aika isoon kaupunkiin pois täältä ja sieltäkin ehkä missä oon opiskellut. Tässävaiheessa aina huomaan että hei, oon ollu yksin kaikkien näitten kuvitelmien joukossa.

En ikinä unelmoi ystävistä. Se on TOSI pelottavaa.

Tai toisinpäin, ei oo ees käynyt mielessä että mitä sitten kun joudun jättämään tänne kaikki. Ja ajatellaan myös että JOS kaikki yllämainittu tulis tapahtumaan. Okei, perhe nyt on tietenki, mutta siis ystävät. Tuleeko mulla oikeasti ikävä? Luokkakavereita, ei kamalasti. Koska oon aina ajatellu niin, että luokka on vaan joku ohimenevä juttu, enkä oo koskaan ystävystyny luokakkavereihin niin kovasti että ois tullu ikävä. Anteeksi. Tai no en pyydä anteeksi ku niin se on vaan.

Haluan helpon elämän. Sellasen jossa vois vaan leijailla ilman mitään aikatauluja ja määräyksiä. Haluan työn, jossa ei oo liikaa nipottamista. Haluan elää ja olla. Haluan sellasen ehkä..naiivin elämän. Sellasen Amelié elämän :D Haluan myös niin ison rakkauden, että sen eteen tekis mitä vaan. Haluan Hiljaisten Siltojen rakkauden. Vaikka ei se ollut niin onnellinen.

Night after night you say you move on
tomorrow, tomorrow
Now, what's holding you back?
I don't know, I don't know
Night after night you say you move on
tomorrow, tomorrow
Now, what's holding you back?
I don't know, I don't know, I don't know

Soinu päässä jo vaikka kuinka kauan. Jos se lopettais ku kirjotan sen tuohon.

Haluan sen ISON RAKKAUDEN nyt ja heti. Haluan rakastua NYT.

Siinä on kirja ja kannattaa lukea se. Se on hyvä. piste.

Okei valitsin vaan yhen jutun kirjasta.

"Siitä hetkestä lähtien kun vaimoni ja minä tapasimme,emme ole lopettaneet suutelemista. Minä olen katolinen ja hän on islaminuskoinen, joten hankaluuksia oli. Koko perheidemme kanssa käytyjen arkaluontoisten neuvottelujen aikana huulemme eivät hetkeksikään eronneet. Lopulta he hyväksyivät rakkautemme, joten menimme naimisiin. Kävelimme kielet toisiinsa sotkeutuneina kirkon käytävää pitkin. Nyt, kuuden avioliittovuoden jälkeen, olemme yhä yhteen sulautuneita. Saimme ensimmäisen lapsemme lopettamatta suutelemista hedelmöityksen, raskauden tai synnytyksen ajaksi. Huulemme ovat neljä rikkinäistä rupea ja leukamme ovat aina veren peitossa, mutta emme aio milloinkaan lopettaa. Olemme aivan liian rakastuneita."

Haluaisin nyt kirjottaa perheestäni.
Tänään isä osti TAAS uudet radiopuhelimet. Niin sanoppa se, mitä me niillä.
No ne ostettiin kirppikseltä eurolla, ja kun ne myy jälleen kahdella eurolla, saa 100% voittoa, sanoo isä.
Lisäksi isä osti rentouttavia ainesosia irroittavan tyynyn, jota äiti parjasi pari päivää sitten, että kukahan tyhmä tollaseenkin lankaan menee. No isä meni.
Sitten meille ostettiin grilli, sellanen pieni ja söpö, eikä ainakaan kalleimmasta päästä, mutta grilli kumminkin. Sen kasaamiseen meni tunti jonka aikana perhe oli aivan sekaisin ja kaikki neuvoivat yhteen ääneen miten se pitäisi koota.

Sitten tästä nettikäyttäytymisestä. Isä luulee että jos netti on hidas, aukaistaan vaan 'toinen netti', eli uusi sivu, ja se toinen netti saattaa toimia paremmin koska edellinen voi olla VANHENTUNUT. Lisäksi jokainen osoite pitää 'tallentaa isälle siihen listaan', eli siis siihen minne kaikki tallentuu, sivuhistoriaan. Siksi syntyy aina kova paniikki kun joku osoite on tippunut listalta pois ja isä luulee että joku on sen tahallaan mennyt siitä poistamaan.

anteeks nyt vaan

Silti meidän perhe on ihanin ja paras. Kaikki keskustelee aina yhteen ääneen ja neljästä eri asiasta, mutta kun kaikki jutut tulee selviksi niin mikäs siinä.