Ahistavan valkonen tyhjä paperi joka pitäis täyttää jollain. Ei se aina ahista, mutta joskus. Samoin ku ois tyhjä kangas. Se ei kyllä useinkaan ahdista, koska ei voi maalata sillon kun ei haluta. Miks siis kirjotan. öö.

Mulla pelottaa pikkusen. Tai silleen, unelmoin liikaa ja suunnittelen kaikkea. Nyt oon suunnitellu jo hmm, viiden vuoden päähän. Ens syksynä työharjotteluun ja koulu loppuun, sen jälkeen jonnekki muualle opiskeleen ja petyn, jos löydän itseni Torniosta. Eli jonnekkin muualle. Senjälkeen johonki aika isoon kaupunkiin pois täältä ja sieltäkin ehkä missä oon opiskellut. Tässävaiheessa aina huomaan että hei, oon ollu yksin kaikkien näitten kuvitelmien joukossa.

En ikinä unelmoi ystävistä. Se on TOSI pelottavaa.

Tai toisinpäin, ei oo ees käynyt mielessä että mitä sitten kun joudun jättämään tänne kaikki. Ja ajatellaan myös että JOS kaikki yllämainittu tulis tapahtumaan. Okei, perhe nyt on tietenki, mutta siis ystävät. Tuleeko mulla oikeasti ikävä? Luokkakavereita, ei kamalasti. Koska oon aina ajatellu niin, että luokka on vaan joku ohimenevä juttu, enkä oo koskaan ystävystyny luokakkavereihin niin kovasti että ois tullu ikävä. Anteeksi. Tai no en pyydä anteeksi ku niin se on vaan.

Haluan helpon elämän. Sellasen jossa vois vaan leijailla ilman mitään aikatauluja ja määräyksiä. Haluan työn, jossa ei oo liikaa nipottamista. Haluan elää ja olla. Haluan sellasen ehkä..naiivin elämän. Sellasen Amelié elämän :D Haluan myös niin ison rakkauden, että sen eteen tekis mitä vaan. Haluan Hiljaisten Siltojen rakkauden. Vaikka ei se ollut niin onnellinen.

Night after night you say you move on
tomorrow, tomorrow
Now, what's holding you back?
I don't know, I don't know
Night after night you say you move on
tomorrow, tomorrow
Now, what's holding you back?
I don't know, I don't know, I don't know

Soinu päässä jo vaikka kuinka kauan. Jos se lopettais ku kirjotan sen tuohon.

Haluan sen ISON RAKKAUDEN nyt ja heti. Haluan rakastua NYT.