Huomasin tässä eräänä päivänä, vai oliko se tänään, että aina ku suunnittelen jotain niin se menee pieleen.
Tai joku on joskus menny paskasti ko oon suunnitellu ja sitte oon alkanu uskoon että kaikki menee ettei kannata suunnittelee ku menee kuitenki.
Kaikki seurustelusuhteetki on alkanu silleen, sponttaanisti, että ihmisen näkee ekakerran ja juttelee ja sitte.
Ei saa suunnitella mitään. Ja nyt tää juttu on levinny niin
että en uskalla enää ees ajatella mitään mistään että niin vois oikeasti käydä. Ja ku ajattelen aika paljon vaikkei se ehkä päällepäin näykkään.
Niin nyt en sitte voi ajatella mitään.

Vähän sama homma ku se että pitää ehtiä kävellä seuraavalle valotolpalle ennenku vastaantuleva auto ohittaa minut.